Kävelen metsässä ohutta polkua pitkin. Edessäni on kymmenkunta nuorta. He juovat energiajuomia ja syövät karkkeja. Tulen vähän ajan päästä takaisin ja nuoret ovat lähteneet. Nurmi on täynnä roskia, vaikka polun vieressä on roskis. 

On inhottava kulkea rannoilla tai luontopoluilla, jotka ovat roskaisia. Ihmiset eivät näytä tajuavan, kuinka pahasta roskaaminen on. Esimerkiksi muoviroskat ja lasipullot eivät maadu ollenkaan. Koirat voivat helposti tukehtua maasta löytyneeseen muovipussiin, ja rikkinäisten lasipullojen sirut voivat mennä kengän pohjasta läpi. 

Ymmärrän, että aina ei vain jaksa viedä karkkipaperia tai tikkarin muovia roskiin asti, joten sen heittää maahan. ”Eihän yksi roska maailmaa kaada”, monet ajattelevat. Maailmassa on yli seitsemän miljardia ihmistä. Jos jokainen heittää yhden roskan päivässä maahan, paljonko roskaa tulisi vuodessa? 

Minusta ihmisten pitäisi kunnioittaa enemmän luontoa. Kova roskaaminen vaikuttaa myös ilmastonmuutokseen. Vaikka jotkut roskat maatuvatkin, niin niiden alkuaineet jäävät silti luontoon. Roskat myös pilaavat luonnon ja saastuttavat kasveja. 

Roskaamisen määrää voisi vähentää helposti huolehtimalla omat roskat kierrätykseen. Silloin ongelmia ei syntyisi ja kaikkien olisi mukava olla. Ihmiset voisivat käyttää vaikka omia paperipusseja kauppareissuillaan, koska paperi maatuu paremmin ja on helpompi kierrättää.