Suomifutis rappiolla

Pelaan jalkapalloa Suomessa. Olen hieman katkera siitä, että en asu esimerkiksi Saksassa tai Espanjassa. Siellä jalkapalloon panostetaan ja se on kansalle tärkeää. Suomessa panostetaan hyvin vähän jalkapalloon ja huonoihin tuloksiin tyydytään.   

Olin viime viikolla Slovakiassa u15-maajoukkueturnauksessa. Hävisimme 2-0 Puolalle, joka on kova ja arvostettu jalkapallomaa, ja valmentaja sanoi "hyvä tulos". Toki se oli hyvä tulos verrattuna Suomen A-maajoukkueen mahdolliseen tulokseen Puolaa vastaan. Mielestäni Suomen jalkapallokulttuuri on rappiolla. 

Espanjassa lähes kaikilla seurajoukkueilla on junioriakatemia, jossa panostetaan nuorten jalkapallotulevaisuuteen ja halutaan kehittää pelaajista ammattilaisia. Suomessa ei ole yhtään junioriakatemiaa. Useimmat valmentajat ja muut taustatekijät sanovat, että tulosten heikkous johtuu pelaajien oman treenin puutteesta. Olen sitä mieltä, että Suomeen pitäisi perustaa seurojen junioriakatemioita, joissa panostetaan valmentajien koulutukseen ja pelaajien tulevaisuuteen ja kehittymiseen.  

Toki Suomessa on ollut mahtavia pelaajia, esimerkiksi Jari Litmanen, Mika Nurmela, Sami Hyypiä ja Roman Eremenko. Yksittäisiä loistavia pelaajia löytyy, mutta joukkueena Suomi ei ole koskaan pärjännyt. Yksittäisiä hyviä pelejäkin on ollut, mutta pitkässä juoksussa Suomi ei ole koskaan pärjännyt. Mielestäni parhaiden junioripelaajien pitäisi harjoitella ja pelata yhdessä ja käydä kansainvälisissä turnauksissa ja peleissä. 

Toivoisin siis, että jalkapalloa alettaisiin arvostaa Suomessa enemmän. Seurat perustaisivat akatemioita ja oltaisiin kriittisempiä tuloksiin eikä kierreltäisi tosiasioita. Valmentajien laatuun panostettaisiin ja mietittäisiin enemmän pelaajien kehitystä.