Mielipide: On tärkeää olla omanlainen

Ei ole olemassa vain yhdenlaista täydellisyyttä, kirjoittaja muistuttaa.
Ei ole olemassa vain yhdenlaista täydellisyyttä, kirjoittaja muistuttaa.

Mielestäni yksi nykypäivien monista ongelmista on yleiset mutta turhat ulkonäköpaineet. Melkein jokainen ihminen kokee jossain vaiheessa elämäänsä ulkonäköpaineita ja se on huono juttu, koska ulkonäköpaineista voi seurata ihmiselle esimerkiksi ahdistuneisuutta, epävarmuutta ja jopa syömishäiriö. Ulkonäköpaineita kokeva vertaa omaa ulkonäköään todella paljon muiden ulkonäköön.

Meidän omaa synnynnäistä luonnonkauneutta pitäisi osata
arvostaa enemmän.
 

Nykyään annetaan sellainen kuva, että ihminen on täydellinen vain tietyn näköisenä. Mielestäni se ei ole totta, koska eikö ihmiset ole tarkoitettu syntymään erinäköisiksi. Ainakin minun mielestäni me emme ole syntyneet sen takia, että me alkaisimme tavoittelemaan sitä samaa "täydellisyyttä", mitä monet muutkin ihmiset yrittävät. Jokainen ihminen on erinäköinen ja meidän omaa synnynnäistä luonnonkauneutta pitäisi osata arvostaa enemmän. Minkä takia me edes keskitymme vain ulkonäköön, kun on olemassa paljon tärkeämpi sisäinen kauneus? 

Usealle ihmiselle ulkonäköpaineiden seurauksena on syömishäiriö. Syömishäiriö voi johtua siitä, että itselle tulee muita katsellessa sellainen tunne, ettei olisi tarpeeksi muille eikä itselle oman ulkonäkönsä kannalta. Tämän seurauksena ihminen voi luulla, että olisi vain parempi, jos laihduttaisi "ylimääräiset kilot" pois. Mielestäni omalla painolla ei saisi olla mitään merkitystä, koska ihmiset ovat eripainoisia ja se on heidän oma asiansa. Kunhan sinä itse vain olet tyytyväinen omaan painoosi silloin, kun et ajattele muiden mielipiteitä, niin olet juuri täydellisen painoinen.

 

Olen huomannut, että monet meikkaavat vain sen takia, että he ajattelevat meikin tekevän heistä jotenkin paljon paremman näköisiä, koska he näyttävät omasta mielestään ilman meikkiä niin "kammottavilta". Olen kuullut koulussakin muutaman kerran, kun joku tyttö sanoo kaverilleen näyttävänsä hirveältä, koska ei kerennyt meikata aamulla. Tekeekö se muka ihmisestä sitten jotenkin paremman, kun joka päivä peittää kasvonsa paksun maalikerroksen alle? En kuitenkaan tarkoita tällä mielipiteelläni sitä, että kaikkien pitäisi lopettaa meikkaaminen. Tiedän, että jotkut meikkaavat niin, etteivät he ota paineita siitä, että meikki pitäisi tehdä joka päivä. Yritän vain sanoa, että ne, joille meikkaamisesta on tullut jokapäiväinen pakkomielle, voisivat tajuta, että kyllä sitä ilmankin pärjää ihan hyvin elämässä yhden päivän ja myös useammankin.

Kun ihmiset katsovat itseään peilistä, melkein jokainen löytää heti vain
huonoja puolia kehostaan.


Kun ihmiset katsovat itseään peilistä, melkein jokainen löytää heti vain huonoja puolia kehostaan. Olisi hyvä, jos ihmiset lopettaisivat kasvojen, vatsan, jalkojen ja käsien puristelun peilin edessä ja keskittyisivät edes hetkeksi etsimään omasta kehostaan mahdollisimman monta itselle mieluista puolta. Peiliin katsoessa olisi hyvä, jos oppisi ajattelemaan: "Tässä peilissä seison minä ja minä olen täydellinen juuri sellaisena kuin haluan olla." 

 

Mielestäni ihmisten epävarmuus omasta kehosta voisi vähentyä, jos ulkonäköpaineista puhuttaisiin enemmän, koska todella moni luulee olevansa ulkonäköänsä koskevien ajatusten kanssa yksin. Olisi tärkeää, jos jokainen oppisi elämään oman kehonsa kanssa ja lopettaisi sen vertaamisen muiden omiin, koska me elämme tässä samassa kehossamme koko elämämme. Tiedän ulkonäköpaineista eroon pääsemisen vaikeuden, koska koen itsekin niitä, mutta tekstini ohjeita noudattamalla pääsee jo alkuun oman kehonsa hyväksymisessä. Ihmisten pitäisi oppia, että ei ole olemassa vain yhdenlaista täydellisyyttä vaan jokainen on omalla tavallaan täydellinen.