Jännittäminen on normaalia, varsinkin syksyisin

Esiintymistä ja yleisötaitoja kannattaisi harjoitella koulussa.

NAAMA MUUTTUU punaiseksi, kädet tärisevät, sanat tarttuvat kurkkuun, huimaa tai tuntuu muuten kurjalta. Kova jännittäminen tuntuu ikävältä, mutta jännittämistä ei pidä hävetä, eikä siitä tarvitse yrittää päästä eroon. Jännittäminen on tunne, ei heikkouden merkki.

Psykoterapeutti Minna Martin kertoi Meidän juttu -lehdelle, että jännittäminen on luonnollista varsinkin syksyisin. Monien lasten, nuorten ja aikuisten elämään tulee syksyllä uusia asioita, tilanteita ja ihmisiä. Tuttuun kouluun tai työpaikkaan palataan rennon kesätauon jälkeen. Tavallisia jännittämisen aiheita ovat kouluun meneminen, ryhmätyöt, välitunnit ja esiintyminen.

KOULUISSA PIDETÄÄN nykyään paljon esitelmiä ja esiinnytään eri tavoin. Toista oli 1970-luvulla, jolloin oppilaat istuivat pääasiassa hiljaa pulpeteissaan ja opettaja puhui. Silti nykyään jännitetään yhtä paljon kuin lähes 50 vuotta sitten. Neljän vuoden välein korkeakouluopiskelijoille toteutettavan tutkimuksen mukaan joka kolmas opiskelija jännittää esiintymistä niin paljon, että se häiritsee itseä.

Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että esitelmien ja esiintymisen lisääminen koulussa ei yksistään vähennä jännittämistä. Minna Martinin mukaan maailmassa pitäisi tehdä iso asennemuutos. Jännittämisestä kannattaisi puhua päiväkodeissa, kouluissa ja kodeissa normaalina asiana. "Minkä värinen on paloauto?" -huutelu tai jännittäjän muu kiusaaminen pitää kitkeä ryhmistä. Luokissa olisi hyvä harjoitella yleisötaitoja.

HARJOITTELEMISTA TARVITAAN myös esitelmien pitämiseen. Eihän koulussa pidetä muitakaan kokeita ilman harjoittelua.
"Jos olisin opettaja, sanoisin oppilailleni, että kurssiin kuuluu esitelmän pitäminen, ja jännittäminen on yksi osa sitä. Kysyisin, miltä jännittäminen heistä tuntuu ja miten he toivovat yleisön suhtautuvan", Martin neuvoi.
 

Asiasta puhuminen on tärkeintä. Martinin sanoin pienet lapsetkin osaavat puhua jännittämisestä, kun aikuinen tekee aloitteen.

"Ei tässä ole mitään jännitettävää. Sinne vaan. Muuten hyvä esitys, mutta jännittäminen näkyi liikaa." Nämä lauseet, vaatiminen tai karaisu eivät jännittäjää auta, päinvastoin. Martin kannustaa vanhempia, kavereita ja opettajia ymmärtämään jännittäjää ja etsimään ratkaisuja, joiden avulla hän suoriutuu eri tilanteista. Martin on kuullut opettajasta, joka antaa esiintymistä kovasti jännittävän pitää esitelmänsä istuen tai selin yleisöön. Tai oppilas saa videoida esitelmänsä kotona rauhassa.

On kaikkien etu, että nuori ei keskeytä kurssia tai koulua jännittämisen vuoksi.

 

Tehtävä luokille

Lukekaa tämä pääkirjoitus luokassa ja keskustelkaa sen jälkeen jännittämisestä. Onko sinua jännittänyt? Missä tilanteessa? Miltä se tuntui? Mitä toivoisit luokkakavereiden tekevän tai sanovan, kun sinua jännittää? Kirjoittakaa omakohtaisia kokemuksia ja mielipiteitä jännittämisestä ja julkaiskaa jutut Meidän juttu -lehdessä.