Vain yksi tuhannesta käsikirjoituksesta julkaistaan- miksi ryhtyä kirjailijaksi?

Pienet piirit, huono palkka ja työn epävarmuus. Suomessa saa kuulla paljon negatiivisia asioita kirjailijana olemisesta.
Pienet piirit, huono palkka ja työn epävarmuus. Suomessa saa kuulla paljon negatiivisia asioita kirjailijana olemisesta.

Päivi Honkapää on joutsalainen 1971 Hartolassa syntynyt nuortenkirjailija, jonka vuonna 2007 julkaistu esikoisteos Viides tuuli on voittanut Tiiliskivi- ja Kuvastaja-palkinnot. Honkapää on julkaissut myös kirjaan kaksi jatko-osaa, Meren alku (2009) ja Taivaan paino (2010). Viides tuuli -romaani on jakanut mielipiteitä runollisen tyylinsä vuoksi. Teos sopiikin sellaisille lukijoille, jotka pitävät runollisesta kerronnasta ja omiin maailmoihin sijoittuvista fantasiakirjoista.

Mielestäni tulevalle ja olevallekin kirjailijalle lukeminen on paljon tärkeämpää kuin kirjoittaminen.

 

Mistä sait inspiraation kirjoittaa ja mistä sait idean kirjoihisi? Oletko aina halunnut kirjailijaksi?
Tapani kirjoittaa on sellainen, että en juurikaan suunnittele tekstiä etukäteen vaan ajatukset ja ideat syntyvät nimenomaan kirjoittamisesta. Minun täytyy siis kirjoittaa, jotta saan ideoita ja joskus niin sanottua inspiraatiotakin. Haavelin kirjailijaksi tulemisesta kauan, mutta mikään "pöytälaatikkokirjailija" en ole koskaan ollut. En siis koskaan harrastanut kirjoittamista huvikseni, vaan kun lopulta päätin yrittää kirjan kirjoittamista, aloitin työn ja kirjoitin sen kerralla loppuun saakka. Toisaalta työskentelin aiemmin toimittajana, joten kirjoittaminen sinänsä oli tuttua puuhaa. Aihe ja tyyli vain kovin erilaiset.

Mikä yllätti sinut, kun ryhdyit kirjailijaksi?
Ehkä työn tietynlainen tylsyys. Ainakaan minulle kirjoittaminen ei ole inspiraation odottamista tai hurmiollista kirjoittamista sen vallassa vaan varsin arkista puurtamista. Työhön on alettava säännöllisesti joka aamu huvitti tai ei.

Kuinka iso prosessi kirjan muokkaaminen oli kirjan julkaisuvaiheessa?
Julkaisuvaiheessa kirjan muokkaaminen on pikkuasioiden viilaamista ja pilkkuvirheiden korjaamista. Varsinaiseen kirjoittamiseen verrattuna prosessi ei ole iso, mutta se on tarkkuutta ja aivotyötä vaativaa ja sen takia rasittavaa. Kustannustoimittajan punakynän täyttämät sivut on käytävä melkein sana sanalta läpi.

Kuinka helppoa oli saada kirja julkaistuksi?
Minulle se oli helppoa. Kirjoitin yhden käsikirjoituksen, josta sain kannustavaa palautetta ja sen perusteella muokkasin varsinaisen Viides tuuli -kirjan, joka sitten valittiin julkaistavaksi. Prosessi on yleensä huomattavasti pidempi ja monimutkaisempi, joten aivan yhtä sutjakkaa toimintaa ei keskimäärin kannata odottaa.

Tarjosin käsikirjoitusta vain WSOY:lle, josta saamani palautteen perusteella siis muokkasin lopullisen käsikirjoituksen. Olin kuitenkin varautunut tarjoamaan sitä muuallekin, mikäli heti ei olisi tärpännyt.

Miten kansikuva valittiin, oliko sinulla paljon päätösvaltaa sen suhteen?
Kansikuva on graafikon suunnittelema. Hän kysyi mielipidettäni ennen työn aloittamista. Sanoin, että en haluaisi esittävää kuvaa vaan jotain abstraktia. Hän oli samaa mieltä ja suunnitteli mielestäni äärimmäisen mahtavan kannen. Luulen, että päätösvaltaa olisi ollut paljon enemmänkin, mutta visuaalisuus ei ole vahvimpia puoliani, joten jätin työn mielelläni ammattilaiselle.

Jos saisit vapaat kädet muuttaa jotakin suomalaisten kirjailijoiden oloista, mitä haluaisit muuttaa?
Todella vaikea kysymys. Suomalaisten kirjailijojiden oloja ankeuttaa lähinnä se, että kielialue on niin pieni, että vain harva kirjailija elää pelkästään kirjoja kirjoittamalla. Tilannetta ei voi muuttaa kuin loihtimalla jostain 10 miljoonaa suomalaista lisää. Ehkä suomalaisten kirjojen käännösoikeuksien markkinointi ulkomaille voisi olla aggressiivisempaa ja tehokkaampaa, mutta sekin tilanne on käsitykseni mukaan viime vuosina parantunut.

Oletko aikeissa kirjoittaa lisää kirjoja tulevaisuudessa, ja jos olet, onko odotettavissa lisää fantasiaa?
Vastaus on jyrkkä ehkä. Minulla on yksi läpikirjoitettu käsikirjoitus, joka vaatisi muokkausta, parantelua ja ehkä täydellisen deletoimisen. Voi olla, että joskus tartun siihen tai sitten en. Luultavasti tulen aina kirjoittamaan tarinoita, jotka luokitellaan fantasiaksi, mutta hieman erilaista tyylilajia olen päässäni hahmotellut.

Mitä vinkkejä antaisit nuorille, jotka haluaisivat ryhtyä kirjailijoiksi?
Lue paljon erilaisia kirjoja, tietokirjoja, romaaneja, fantasiaa, scifiä, elämänkertoja, sotaromaaneja, Finlandia-voittajia, roskakirjallisuutta, kaikkea. Mielestäni - ja tiedän hyvin, että monet ovat eri mieltä - tulevalle ja olevallekin kirjailijalle lukeminen on paljon tärkeämpää kuin kirjoittaminen. Omaa tekstiä ei tarvitse koko ajan suoltaa. Suoltaminen sokeuttaa. Omaa tekstiä alkaa helposti pitää parempana kuin se onkaan.

Toinen vinkki on perinteinen periksiantamattomuus. Vain noin yksi tuhannesta kustantajille lähetetyistä käsikirjoituksista julkaistaan. Jos siis ensimmäisellä kerralla ei tärppää, pitää jatkaa, etsiä lisää kustantajia ja jatkaa taas. Edellä mainittu lukeminen auttaa tässäkin asiassa. Silloin saa käsityksen, millaista kirjallisuutta Suomessa julkaistaan ja osaa paremmin arvioida, onko omassa tekeleessä mitään, mikä erottaisi sen massasta ja kiinnittäisi kustantajan huomion.