Metsä tarjoaa muutakin kuin mielenrauhaa

Metsä ottaa jokaisen vastaan sellaisena kuin on, se ei arvostele, ei kysele, ei tuomitse. Se on aina avoinna kaikille.
Metsä ottaa jokaisen vastaan sellaisena kuin on, se ei arvostele, ei kysele, ei tuomitse. Se on aina avoinna kaikille.

Metsään voi mennä vaikka vain kävelemään. Se on hyvää terapiaa: rauhoittaa, jos on vihainen tai kiihtynyt, lohduttaa, jos on surullinen, auttaa keskittymisvaikeuksissa ja antaa uutta energiaa, jos on väsynyt. Kuntokin voi kohota ja tasapaino parantua, kun tarpeeksi liikkuu hankalassa maastossa. Metsässä kävely on hyväksi myös mielenterveydelle: siitä on apua ahdistuksen, levottomuuden ja masennuksen sekä stressin lievittämisessä.

Metsällä on tarjota jotain kaikille aisteille. Eniten tarjottavaa taitaa olla näköaistille. Vuodenajasta riippuen voi nähdä monia erilaisia värejä. Auringon säteet näyttävät upeilta, kun ne tulevat puiden väleistä. Tuoksu on ihanan raikas – varsinkin sateen jälkeen. Voi kuulla tuulen huminan ja lehtien havinan. Puiden runkoja ja lehtiä voi tunnustella käsin ja kaikenlaista voi myös keräillä. Maisteltavaa löytyy, jos osaa etsiä, välillä löytyy ihan etsimättäkin. Ketunleivät ovat helppo tunnistaa ja maistuvat hyvältä. Kuusenkerkkiä ehtii kerätä keväällä ja alkukesästä, niitäkin kannattaa maistaa. Erilaisia marjojakin löytyy paljon, niistä tosin täytyy tietää mitä ne ovat ennen kuin maistaa. Mustikoita voi löytää kunnon apajan ja syksymmällä myös puolukoita.

Syksyssä parasta on se, kun pääsee sienimetsään. Kesälläkin voi jo jotain sieniä löytää, mutta syksymmällä vielä enemmän. Sienestäessä täytyy tunnistaa sienet joita kerää, ettei vahingossakaan syö mitään myrkyllistä. Täytyy myös tietää pitääkö sienet esikäsitellä ja miten. Keltavahverot (eli kanttarellit) ja suppilovahverot ovat helppoja tunnistaa, ja madot jättävät ne rauhaan. Niistä saa vähällä vaivalla hyviä ruokia. Vaikka ei tykkäisikään sienistä, on sienestäminen silti mukava harrastus. Löytämisen riemu on siinä parasta. Kun on pitkään kävellyt metsässä sieniä etsien, ja lopulta niitä löytää, niin se on mahtava tunne. Se on tavallaan eräänlaista aarteenetsintää. Joskus voi mennä pitkäänkin, ettei löydä mitään, ja saattaa turhautua, mutta kun lopulta jotain löytää, tuntuu kuin olisi saanut palkinnon.

Metsään voi mennä yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Jos haluaa rentoutua tai etsiä vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin, silloin kannattaa mennä yksin. Metsässä saa olla rauhassa ajatustensa kanssa ja voi saada uusia ideoita. Voi jopa oppia itsestään jotain uutta.